25.5.2021

Aterioiden nimistä ja venäläisten nimityksistä Helsingissä 1900-luvun alussa

Haluaisin kysyä aterioiden nimistä 1900-luvun alussa. Eri lähteitä lukiessa olen pannut merkille, että eri vuosikymmenillä ja eri paikkakunnilla on käytetty aterioista eri nimiä kuin nykyään (itse miellän, että nykyään on yleisesti käytössä aamupala, lounas, päivällinen/illallinen, iltapala). Osaatteko kertoa, miten Helsingissä 1880-luvulla syntynyt puhuisi päivän aterioista 1900-luvun alussa? Entä muualla Suomessa?

Toinen kysymykseni koskee venäläisistä käytettyjä ilmauksia. Sortovuosien (routavuosien) aikaan ryssä ei ollut vielä mitenkään haukkumasana, vaan esiintyi jopa julkisissa asiakirjoissa, mutta en tahdo tuota sanaa nykykonnotaationsa takia käyttää. Haluaisinkin tietää, oliko mitään muuta sanaa jota venäläisistä käytettiin, myös silloin, jos oli kovasti Venäjää vastaan? Tai ylipäätään, puhuttiinko aina ihan vain venäläisistä?

museolehtori Hilkka Vallisaari vastaa:

Ruoka-aikoja koskevaan kysymykseen ei ole aivan yksiselitteistä vastausta. 1900-luvun alun Helsinki oli nopeasti kasvava kaupunki, jonne muutti jatkuvasti uutta väkeä eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Tämä kaikki jätti jälkensä myös kaupungissa puhuttuihin kieliin. Ruotsi oli ollut valtakieli, mutta muuttoliikkeen vuoksi suomen asema oli alkanut vahvistua. Myös venäjää puhuvia oli kaupungissa runsaasti ja muitakin kieliä kuten saksaa ja viroa kuuli kaduilla. Kieliin ja kielenkäyttöön vaikutti vahvasti myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asema ja väestöryhmien kielisuhteet yleensäkin. Sääty-yhteiskunta oli vielä todellisuutta. Puhuttu kieli vaihteli kaupungissa puhujan asuinalueen, kieliryhmän ja yhteiskunnallisen aseman mukaisesti. Kaupunkiin muuttaneet omaksuivat vähitellen lähiympäristössään enemmistön käyttämän puheenparren. Toisaalta tulijoiden käyttämä murre muovasi osaltaan kaupungissa puhuttuja kielimuotoja. Siitä on esimerkkinä Helsingin oma yhä elävä ja muuttuva kieli, slangi. Murremaantieteellisesti Helsinki on kuulunut länsimurteiden alueeseen. Näistä syistä johtuen yhdenmukaista ateriasanastoa ei välttämättä ollut käytössä Helsingissä tuona aikana. Vähitellen koulujen ja sanomalehdistön vaikutuksesta nimitykset alkoivat yhdenmukaistua, mutta kodeissa on silti voinut olla käytössä eri taustoista johtuvia murteellisia aterioiden nimityksiä.

Aterioiden nimet ovat vanhastaan vaihdelleet eri puolilla Suomea. Kansatieteilijä Ilmar Talven mukaan 1600-luvulta alkaen Suomessa siirryttiin kolmeen (kesällä neljään) lämpimään ateriaan päivässä. Varhaisin ateria oli nimeltään murteesta riippuen suurus, eine tai murkina kello 7–9 välillä. Puolipäiväinen eli lounas syötiin kello 13–14 maissa ja kolmas ateria oli iltanen tai ehtoollinen klo 18, kesällä myöhemmin. Kesällä on ollut lisäksi väliateria kello 16 paikkeilla. Kahvinjuonnin yleistyminen toi käyttöön 1800-luvun lopulla aamupalan tilalle aamukahvin ja väliaterian tilalle iltapäiväkahvin.

1800-luvun lopun Helsingissä eri yhteiskuntaryhmien ruokatottumukset vaihtelivat. Kahvinjuonti oli kuitenkin jo yleistynyt ja vaikutti osaltaan ruokajärjestykseen. Erityisesti herrasväen ruokailuista löytyy tietoa muistelmakirjallisuudesta. Perheiden ruoka-aikoihin vaikutti mm. se, että perheen isä ja koulua käyvät lapset tulivat kesken päivän kotiin syömään ja palasivat sitten virastoon tai kouluun. Arkkitehti Alli Salli Ahde-Kjäldmanin (1893–1979) lapsuudenkodissa aamu alkoi aamiaisella, jolloin tarjottiin teetä ja voileipiä. Sitten oli suurus eli lounas kello 11, johon koko perhe, myös isä ja koulua käyvät lapset, osallistuivat. Kello 13 ja 18 tarjottiin kahvia. Jenny Emilia (Lili)  Warosen o.s. Böök (1864-1953) kodissa aamiainen syötiin kello 8 ja 9 välillä, jolloin tarjottiin perunaa, suolasilakkaa, silliä tai lihaa. Päiväkahvit juotiin noin kello 12. Päivällinen syötiin kello 2. Päivällisen ja illallisen välissä tarjottiin kahvia kello 3:n ja 4:n välillä.

Katri Bergholm o.s. Ignatius (1878–1949) kertoo muistelmissaan lapsuudenperheensä tarkasta ruokajärjestyksestä. Ruoalta ei saanut myöhästyä. Lapset saivat aamulla maitoa ja korppuja. Isommat lapset saivat suklaata (=kaakaota) ennen kouluunmenoa. Aamiainen eli ”aamullinen” syötiin klo 10 jälkeen, kun koululaiset tulivat koulusta. Silloin tarjottiin keitettyjä perunoita ja kylmiä asetteja. Noin klo 12 perheen äiti ja vanhemmat lapset joivat kahvia. Päivällinen oli kello ½ 4 tai 4 riippuen perheen isän työtilanteesta. Kello 5:n jälkeen perheen isä ja äiti joivat kahvia. Illallinen syötiin kello 8, jolloin tarjottiin lämmintä ruokaa kuten paistettuja perunoita tai omelettia.

Kotimaisten kielten keskuksen tutkija Ulla Takala on kirjoittanut kattavan artikkelin Ruotsit ruoalla, musta kansa murkinalla, joka valottaa laajasti aterioiden nimityksiä suomen murteissa ja Suomen eri alueilla karttojen avulla. Kirjoittaja toteaa, että aterioiden nykynimillä aamiaisella, lounaalla, päivällisellä ja illallisella on vahva pohja kansankielessä. 

---

Venäläisistä on Suomessa vuosisatojen ajan käytetty yleisesti myös ryssä-nimitystä, joka 1900-luvun alun sortovuosiin asti oli tavallinen venäläistä tarkoittava sana. Sen alkuperä on ruotsin venäläistä tarkoittava ryss- sekä venäjän russkij-sana. Venäjä ja venäläinen ovat luultavasti germaanista perua. Ryssä-sanaa käytettiin aikoinaan usein venäläinen-sanan synonyyminä. Historiallisista syistä sana ei enää ole neutraali eikä sitä ole korrektia käyttää. Nämä kaksi sanaa olivat yleisimmät venäläisiä tarkoittavat sanat 1900-luvun alussa. On mahdotonta jäljittää, mitä muita sanoja tuossa historiallisessa tilanteessa on kenties käytetty.

Lisää ruoka-aiheesta:

- Bergholm Katri: Kuultua ja elettyä. Helsinki 1944.
- Takala Ulla: Ruotsit ruoalla, musta kansa murkinalla. Aterioiden nimitykset suomen murteissa. Kielikello 1 / 1990. Verkko-osoite https://www.kielikello.fi/-/ruotsit-ruoalla-musta-kansa-murkinalla-aterioiden-nimitykset-suomen-murteissa
- Talve Ilmar: Ruoka-ajat ja istumajärjestys teoksessa Suomen kansankulttuuri.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 355. Mikkeli 1979.
- Vainio Sinikka: Helsinkiläisten ruokaperinnettä muistelmien pohjalta. Narinkka 1990. Helsingin kaupunginmuseo.
- Waronen Jenny Emilia (Lili): Elämää Helsingissä 1800-luvulla. Narinkka 1991. Helsingin kaupunginmuseo.

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia