3.1.2020

Valtakunnallisten hakkuumestaruuskilpailujen säännöt?

Millaiset olivat 1940–1950-luvun useampipäiväisten hakkuumestaruuskisojen säännöt? Isäni oli kotikuntansa "mottimestari" vuoden 1951 kilpailuissa.

Amanuenssi Marko Rikala vastaa:

Kiitos kysymyksestä. Suomessa järjestettiin hakkuumestaruuskilpailuja valtakunnan tasolla kaikkiaan kuusi kertaa vuosien 1942 ja 1954 välisenä aikana. Ensimmäiset niistä järjestettiin kuusipäiväisinä vuonna 1942. Tuolloin valtakunnallisten hakkuumestaruuskisojen ensimmäisessä painoksessa kilpailusuoritus laskettiin kuuden kilpailupäivän (27. huhtikuuta klo 8 ja 2. toukokuuta klo 18 välinen aika) keskimääräisestä työtuloksesta halonhakkuussa ja/tai paperipuun teossa. Halkoja sai tehdä mistä puulajista tahansa, paperipuuta kuusesta tai männystä. Annetun ajan puitteissa kilpailijat saivat itse päättää työrupeamansa, lepotaukojensa ja ruokailujensa ajoittamisen. Kisaan piti ilmoittautua ennakkoon maaliskuun 14. päivään 1942 mennessä. Hakkuumestaruuskilpailujen osanottajat saivat tehdä kisasuorituksensa joko työnantajan palstalla tai omassa metsässään. Ensin mainitussa tapauksessa he kilpailusääntöjen mukaan saivat tekemästään työsuorituksesta tavallisen palkan työnantajaltaan. Luonnollisesti jälkimmäisessä tapauksessa vain omasta metsästä hakattu puutavara jäi ”palkaksi”. Hakkuumestaruuskisoissa käytettävät työkalut sai kisailija itse vapaasti valita ja hänen tuli itse huolehtia niiden kunnostamisesta.

Kilpailusuoritus sisälsi puutavaran hakkuun lisäksi puiden (mahdollisen) kuorinnan ja pinoamisen. Pinoaminen tuli suorittaa siten, että se täytti puutavaranmittaussäännön vaatimukset ja ostajan hyväksynnän yleisen puukauppatavan mukaisesti. Halkojen kohdalla kilpailusäännöt vaativat, että ne piti halkaista tai, silloin kun halon paksuus latvasta oli alle 10 cm, aisata kahdelta sivulta koko mitaltaan. Aisaaminen tarkoitti puun osittaista kuorimista, mikä edisti halon kuivumista. Sellaisten halkojen, joiden läpimitta oli 10–15 cm, puolestaan piti olla joko halkaistuja tai vaihtoehtoisesti aisattuja koko pituudeltaan kolmelta sivultaan. Paperipuut kuorittiin joko puolipuhtaiksi tai jätettiin kuoripäällisiksi; kuorimisasteesta tuli merkintä mittaustodistukseen. Puolipuhtaaksi kuoritusta puutavarasta sai kilpailussa pisteitä pienemmällä puumäärällä kuin kuorimattomasta.

Kilpailusuorituksen, eli työtuloksen, tarkisti todistajan läsnä ollessa työtä valvova metsätyönjohtaja, metsänhoitoyhdistyksen neuvoja, kunnallislautakunnan jäsen, lautamies tai muu luottamushenkilö. Tarkastaja laati tehdystä puutavarasta mittaustodistuksen. Siihen kirjattiin puumäärä, laatu, pituus ja kuorimisaste sekä pinoamisen riittävä taso. Todistuksen piti vielä sisältää vakuutus siitä, että työ oli tehty kokonaisuudessaan kilpailuajan puitteissa, käsityövälinein ja kilpailijan yksin suorittamana. Kilpailusuoritusten jälkitarkastukset olivat kiistanalaisissa tapauksissa mahdollisia. Laaditut mittaustodistukset lähetettiin kilpailuun osallistumista varten kunnan työvoimalautakunnalle, joka toimitti ne edelleen omaan työvoimapiiriinsä. Suomen kaikista työvoimapiireistä lähetettiin sitten kymmenen parhaan kilpailusuorituksen mittaustodistukset Helsingin Sanomien toimitukseen (HS oli nimittäin valtakunnan hakkuumestaruuskilpailujen järjestäjä vuosina 1942 ja 1943). Sanomalehti oli koonnut asiantuntevan kilpailulautakunnan, jossa lehden edustajien lisäksi oli mukana metsäntutkijoita ja metsäalan järjestöjen sekä metsäteollisuuden johtoa. Valtionhallinnosta järjestelyissä oli työvoimapiirien kautta mukana kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö.

Kilpailusuoritukset asetettiin paremmuusjärjestykseen pisteyttämällä. Yksi pinokuutiometri halkoja tuotti yhden pisteen. Paperipuun osalta pistetaulukot olivat monimutkaisempia, sillä pisteitä sai eri tavoin 1-, 2-, 3- ja 4-metrisestä puutavarasta ja pisteiden laskennassa huomioitiin lisäksi kuorimisaste. ”Helpoiten” yhden pisteen sai 0,65 pinokuutiometrillä puolipuhtaaksi kuorittua 1-metristä pinotavaraa, kun taas kuoripäällistä 4-metristä tavaraa vaadittiin jo 0,99 pinokuutiota yhden pisteen saavuttamiseksi. Ensimmäisenä valtakunnan hakkuumestarina (1942) palkittiin sippolalainen Viljo Kirppu, jonka keskimääräinen työtulos päivää kohden oli 20,91 pinokuutiota (yhteensä kilpailuaikana 125,48 pm³).

Laajempana taustana valtakunnallisten hakkuumestaruuskisojen järjestämiselle oli sota-aikana maassa vallinnut puu- ja työvoimapula. Edellä oleva selostus kilpailusäännöistä koski kokonaisuudessaan ensimmäisiä, vuoden 1942 kisoja, mutta säännöt eivät myöhemmissä kisoissa ilmeisesti juuri muuttuneet, paitsi kilpailuajan kohdalta, joka myöhemmin lyheni neli- tai kolmipäiväiseksi. Helsingin Sanomien järjestämien ensimmäisten ja toisten hakkuumestaruuskisojen jälkeen loput neljä kisaa vuodesta 1944 alkaen järjesti Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. KulkM:n järjestämissä kilpailuissa toteutustapa muuttui kolmansien valtakunnallisten hakkuumestaruuskisojen jälkeen siten, että työvoimapiirien karsintakisojen parhaille pidettiin erillinen loppukilpailu, joka ratkaisi voittajan (1945, 1951 ja 1954). Kuvassa on kisojen kiertopalkinto.

Lähde: Salovaara, Heikki 1995. Valtakunnalliset hakkuumestaruuskilpailut.

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia