31.3.2014

Vanhan puulöydön iänmääritys?

Hei, Löysin marjamatkalla suosta mielenkiintoisen puukalikan ja nyt haluaisin tietää kuinka vanha se on. Onko mitään keinoa saada puun ikää selville?

Museoassistentti Marko Rikala vastaa:

Hei,

vanhojen, esim. soista tai järvien pohjamudista löytyneiden puunkappaleiden iänmääritys on mahdollista tutkimalla puun vuosirenkaita eli lustoja. Tieteenalaa kutsutaan dendrokronologiaksi tai puulustotieteeksi (lustotutkimus). Puun poikkileikkauspinnassa (vaikkapa kannossa) erottuvat lustot kertovat omaa tarinaansa puun kasvukaudella vallinneista sääoloista eri vuosina. Puu kasvaa joka vuosi loppukevään-kesän aikana sekä pituutta että paksuutta. Kuoren ja nilan alla olevan solukerroksen (jälsikerros) aikaansaama paksuuskasvu näkyy puun poikkileikkauspinnassa leveydeltään vaihtelevina lustoina. Mitä paksumpi lusto, sitä parempi on kyseinen kasvukausi ollut puun kannalta. Etelä-Suomen oloissa tärkeimpänä puiden kasvutekijänä pidetään sopivaa sademäärää, pohjoisessa suotuisa lämpötila on kasvun kannalta kriittisempi. Puiden vuosilustot muodostavat parhaimmillaan vuodentarkan luonnonarkiston, jonka pohjalta voidaan tehdä tulkintoja eri aikoina vallinneista ilmasto-oloista eri maantieteellisillä alueilla.

Dendrokronologisessa iänmäärityksessä mitataan mikroskoopilla hyvin tarkkaan (1/100 mm) puunäytteen vuosilustojen leveydet, käsitellään mittausdata tilastotieteen menetelmin erityisten tietokoneohjelmien avulla ja verrataan laadittua lustosarjaa ns. ristiinajoitusmenetelmällä aiemmin laadittuihin pitkiin vuosilustosarjoihin (lustokalenteri), joita on Suomestakin useampia olemassa eri maantieteellisille alueille. Ristiinajoituksessa on lähtökohtana ns. piikkivuosien, poikkeuksellisten leveiden tai kapeiden lustojen, keskinäinen vertailu mitatun puunäytteen ja pitkän vuosilustosarjan välillä ja vastaavuuksien löytäminen. Suomessa tutkijat ovat Lapin metsänrajavyöhykkeen männyistä koonneet n. 7 500 vuoden päähän yltävän lustokalenterin. Niinpä vaikkapa lappilaisesta suosta löytynyttä vanhaa männynkappaletta täytyy ajoitustyössä lähtökohtaisesti verrata siihen. Ette kysymyksessänne maininnut, mistä päin Suomea kyseinen puukalikka oli suosta löytynyt, mutta ajoituksen onnistumisen edellytyksenä on, että löytöpaikan lähiseudulle on olemassa lustokalenteri, johon mittaustulosta voidaan verrata. Merkitystä on myös näytteen laadulla (vuosilustojen riittävä määrä) sekä puulajilla. Suolöytöjen lisäksi dendrokronologisin menetelmin on mahdollista ajoittaa myös vanhoja puurakennuksia tai -esineitä.

Suomen oloissa mänty on dendrokronologiassa käyttökelpoisin puulaji hyvän säilyvyytensä takia. Kuusi on levinnyt maahamme vasta 3 000 vuotta sitten, joten sitä vanhempiin aikoihin ei kuusen avulla päästä käsiksi. Koivu puolestaan lahoaa huomattavasti nopeammin kuin edellä mainitut havupuut, joten se ei tästä syystä juurikaan tarjoa vanhaa aineistoa lustotutkimukselle. Näytteitä lustonmittausta ja lustokalentereiden koostamista varten saadaan kasvavista puista, keloista, vanhoista rakennuksista ja ns. subfossiililöydöistä soilta tai järvien pohjalietteistä, missä tuhansiakin vuosia vanhat männyt säilyvät vähähappisissa oloissa verrattain hyvin kemiallisen koostumuksensa vuoksi (mm. pihkaisuus). Esimerkiksi vuodet 800-2002 kattava Itä-Savon alueen lustokalenteri muodostuu siis kasvavien puiden (nykyhetkeä lähinnä oleva ajanjakso), kelojen tai rakennushirsien (lustokalenterin keskivaihe) ja subfossiililöytöjen (lustokalenterin vanhimmat vuosisadat) näytepuiden vuosirenkaista saadun mittaustiedon yhdistelmästä ristiinajoituksen keinoin.

Metsämuseo Lustoon on 2010-luvulla yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Punkaharjun toimipaikan ja Metsähallituksen kanssa toteutettu asianmukaisin tutkimusvälinein varustettu lustolaboratorio, jota on toistaiseksi hyödynnetty museon työpajatoiminnassa sekä Metlan tutkimustarpeisiin. Mahdollisesti suunnitteilla on myös asiakkaille suunnattu puunäytteiden ajoituspalvelu.

Lähde: Mielikäinen, K., Nöjd, P., Pesonen, E. ja Timonen, M., 1998: Puun muisti – kasvun vaihtelu päivästä vuosituhanteen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 703. Metla, Vantaa. 71 s.

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia