Vaikuttaisi siltä, että merkissäsi on näkyvissä osa kuvioleimaa. 1870-luvulla Suomessa oli postitoimistoja hyvin vähän, ja postin kulku oli hidasta. Silloin päätettiin lisätä maalaiskirjeenkantajien määrää etenkin kaukana postitoimistoista sijaitsevilla syrjäseuduilla. Maalaiskirjeenkantajat keräsivät myös postia ja toimittivat sen lähimpään postitoimistoon, ja heiltä todennäköisesti sai myös ostaa mm. postimerkkejä. Virallista postileimasinta heillä ei ollut käytössään: he tekivät leimasimen itse, tai teettivät sen niitä valmistavalla liikkeellä. Näissä leimasimissa ei ollut päivämäärää eikä paikannimeä, ainoastaan kullakin yksilöllinen kuvio. 
Erilaisia kuvioita olikin käytössä laaja kirjo. Niitä on jaoteltu erilaisissa kokoelmissa esimerkiksi palkki- ruutu- ympyrä- ja tähtikuvioisiksi, niiden lisäksi on vielä mitä mielikuvituksellisempia kuvioita. Leimakuvio on yleensä kaiverrettu joko pyöreään tai neliskanttiseen leimasimeen; korkkiin, puuhun tai kumiin. Metalliset, kestävämmät kuvioleimasimet on useimmiten teetetty ammattilaisilla. Leimasinvärit ovat olleet joko mustia tai eri sävyisiä sinisiä. Kuvioleimoja käytettiin runsaasti myös laivaliikenteessä.

Kuten toteat, vastaavanlaisia kuvioleimoja oli aikoinaan käytössä myös Yhdysvalloissa. Kuvioleimasinten käyttö Suomessa päättyi 1890-luvulla, jolloin ne korvattiin virallisilla numero- postipysäkki- ja laivaleimoilla. Tämän jälkeenkin tunnetaan kuitenkin joitakin kuvioleimoja esimerkiksi tilapäisleimoina.
Ohessa muutama esimerkkikuva kuvioleimoista.