18.2.2021

Milloin Suomessa päättyi ns. kermameijereiden toiminta?

Koska Suomessa loppui ns. kermameijerit, eli ne meijerit jotka vastaanottivat vain kermaa täysmaidon sijasta. Syrjäisillä seuduilla jossa ei välttämättä ollut kunnollisia tieyhteyksiä tämä toiminta helpotti tai jopa mahdollisti maidontuotannon myyntiä varten, sillä kerma meni pienempään tilaan ja se oli siten helpompi jäähdyttää ja kuljettaa. Käsittääkseni ainakin 50-luvulla oli näitä meijereitä, mutta koska loppui pelkän kerman vastaanotto?

Osa syrjäisten seutujen tiloista valmisti käsittääkseni myös verraten pitkään kotivoita myyntiin, sitä sai joskus myydä jollekin välittäjälle ellei peräti meijerille, vaan koska tämä toiminta loppui? 1960-luvun loppupuolella maksettiin ylituotanto-aikaan jonkinlaista kotivoin tukea, mutta mahtoiko tämä koskea tätä kotona valmistettua voita ja sen markkinointia vai oliko jokin tuki voinkulutuksen lisäämiseen kotitalouksissa?

Projektisuunnittelija Laika Nevalainen vastaa:

Valitettavasti meiltäkään ei löydy tietoja siitä, milloin kermameijereiden toiminta tai kotivoin myynti kokonaan loppui. Todennäköisesti molemmissa tapauksissa, erityisesti kotivoin kohdalla, toiminta loppui pikkuhiljaa ja tarkkaa päättymisajankohtaa on vaikea määritellä. Molemmissa tapauksissa alueelliset erot olivat suuria.

Tarkimpia tietoja kermameijereistä antaa Väinö Pessi teoksessaan Suomen meijeriteollisuuden vaiheita (1966). Pessin mukaan kermameijereitä syntyi 1900-luvun alussa erityisesti Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon, juuri mainitsemiesi kuljetuksellisten haasteiden johdosta. Pessi toteaa, että voin laadun alenemista koskevista peloista huolimatta, ”muut edut, ennen kaikkea kuljetuskustannusten halpeneminen, laskettiin niin suuriksi, että kermameijerijärjestelmä tuli Itä- ja paikoin Keski-Suomessakin aivan yleiseksi moniksi vuosikymmeniksi.”

Pessin mukaan 1930-luvulla kermameijereihin alettiin hankkia separaattoreita, jotta tiloilta saatu, voin valmistukseen liian laiha kerma saatiin separoitua rasvaisemmaksi kermaksi. Pessi kirjoittaa: ”Hermeettisen separaattorin käyttöönotto teki myös mahdolliseksi ottaa vastaan sekä maitoa että kermaa, ja voitiin myös ilman muuta siirtyä vain maidon vastaanottamiseen. Viimeksi mainittu seikka oli erittäin tärkeä, koska kermameijerialueilla oli jo pitkähkön ajan työskennelty maitomeijerijärjestelmään siirtymisen hyväksi, joten separaattorikysymys täten oli järjestynyt kaikkia tavoitteita tyydyttävällä ja vastaavalla tavalla.”

Pessiltä on myös ilmestynyt artikkeli ”Kermameijerijärjestelmän syntyminen” vuonna 1964 Suomen osuustoimintalehdessä (nro 56, s. 25-30).

Aiheesta kannattaa etsiä tietoa myös alan lehdistä (esim. Meijerilehti, Karjatalous), joiden numerot löytyvät v. 1939 saakka digitoituna Kansalliskirjaston palvelusta (digi.kansalliskirjasto.fi), uudempiin numeroihin pääsee tutustumaan vain paikan päällä Kansalliskirjastossa. Esimerkiksi v. 1939 Karjatalous-lehden numerossa 24-25 esitetyssä tilastossa mainitaan kermameijereitä olleen 51 kpl.

Savon Sanomissa 17.8.1939 kirjoitettiin maakunnan meijereiden enemmistön olevan kermameijereitä. ”Tarkoitus on kuitenkin aikaa myöten muuttaa vähä kerrassaan kermameijerit maitomeijereiksi”, totesi tuolloin Nilsiän Osuusmeijerin isännöitsijä.

Autokuljetusten yleistyminen on varmasti osaltaan edesauttanut siirtymistä pois pelkistä kermameijereistä.

Suomen maatalouden historiassa todetaan vain kotivoin valmistukseen taantuneen vähitellen. Ainakin vielä 1950-luvulla valtio tuki ja sääteli kotivoin valmistusta eri tavoin.

Vuonna 1950 julkaistun Kotivoin ja puijojuuston valmistuksen oppaan alkulauseessa kirjoitettiin, että maatalousministeriö oli myöntänyt varoja ”kotivoin ja kotijuuston valmistuksen edistämistoimenpiteisiin.” Taustalla se, että ”maassamme on paljon sellaisia syrjäisiä seutuja, joissa kuljetusvaikeuksien vuoksi ei voida meijereihin liittyä ja joissa näin ollen kotivoin ja ehkä kotijuustonkin valmistaminen ja edelleen kauppaan toimittaminen kuuluvat välttämättömään elämän muotoon.”

Vuonna 1959 valtio antoi asetuksen voin laadusta, joka koski meijerissä valmistettavien laatujen lisäksi myös kotivoita. Kotivoin ei tarvinnut olla pastöroitua, mutta sen oli täytettävä samat rasva- ja vesipitoisuusvaatimukset kuin meijerissä valmistettavan talousvoin.

Nurmeksen osuusmeijerin kerman vastaanottotila 1900-luvun alussa.

Kuva: Nurmeksen museo, CC BY 4.0

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia