Kysy museolta! Suomen maatalousmuseo Sarka vastaa kysymyksiisi maatalouden historiasta ja välineistä sekä museon toiminnasta. Voit kysyä kuvan kanssa tai ilman, vastaamme kysymykseesi sähköpostilla muutaman viikon kuluessa. Osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan nimettöminä ja toimitettuina näillä verkkosivuilla. Vastaus kysymykseesi saattaa jo löytyä sivuilta - katso mitä on kysytty aikaisemmin.
Lisää tietoa palvelusta.Ojapiilu
Oheisessa kuvassa on yhä käyttökelpoinen, jonkin verran käytössä kulunut, 50 – 60 vuotta vanha raivauskuokan terä. Leveys 250 mm, korkeus 210 mm, paino 1,8 kg. Terä voi olla teollinen valmis-te Kellokoski, Billnäs ym. Terän materiaali vaikuttaa olevan laadukasta terästä. Kuokan terässä ei ole mitään tekijästä viestiviä merkkejä. Pellonraivauskuokkaa tarvittiin pellonraivauksessa. Sillä hakattiin raivattavien puiden ympäriltä maassa juuria poikki tehtäessä lisäpeltopinta-alaa 1960-luvulla Utajärven Ahmaskylällä. Kun puun juuret oli saatu katkottua puun ympäriltä, tai ainakin osa niistä, niin pois raivattavan puun kumoon kaato kokonaisena helpottui. Puuhun ylös johonkin sopivaan oksan ja rungon haaraan heitettiin köysi, jonka päässä oli poikittain lyhyt kapula. Kapula helpotti köyden tarttumista oksanhaaraan. Voi olla, että samaa kuokkaa on käytetty myös ojien reunalinjojen ”hakkaamiseen” metsämaan kuntta-kerroksen läpi ja se helpotti ojankaivamisen jatkamista lapiolla. Voisiko teidän kautta saada mahd. lisätietoa? Kiitän.
Kokoelmapäällikkö Juha Hirvilammi vastaa:
Tämä on ojakirves eli ojapiilu. Ojapiilut olivat hyvin yleisessä käytössä vanhan maatalouden aikaan, jolloin kaikki ojat kaivettiin käsin. Se soveltui sekä uudisraivaukseen että ojien kunnossapitotöihin. Ojapiilut varmaankin yleensä tehtiin tavallisista kuokanteristä kääntämällä terä ahjossa oikosuuntaan. Kuokanteriä valmistivat kaikki alan kotimaiset valmistajat, ohessa Billnäsin luetteloa: https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/338807?page=1
Kommentoi tätä kysymystä
Tulosta tämä kysymys