1950-luvun, kuten muidenkin aikakausien, esitysten tutkimuksen voi aloittaa esimerkiksi tekemällä hakuja Ilona-esitystietokantaan.

Ilona-esitystietokannasta voi hakea esimerkiksi koko ajanjaksoa 1950-60-lukujen väliltä, laittamalla esityshaussa vuosiluvut kohtaan ensi-iltavuosi. Ilona listaa kaikki 50-luvun ammattiteatteriesitykset aakkosjärjestyksessä (esityksiä on tuolla ajanjaksolla yhtensä 3268 kappaletta!), jolloin voi myös laskea, mitkä esitykset ovat useimmin esitettyjä. Esimerkiksi kotimaisista mm. Leena Härmän näytelmä Virtaset ja Lahtiset (yht. 22 ensi-iltaa) sekä kaikki Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät (useita kymmeniä ensi-iltoja) ovat olleet esitetyimipien joukossa. Ulkomaisista mm. Goodrichin ja Hackettin näytelmä Anne Frankin päiväkirja (yht. 22 ensi-iltaa) sekä Arthur Millerin näytelmä Kauppamatkustajan kuolema (yht. 10 ensi-iltaa) ovat olleet suosituimpien joukossa.
Katsojamäärät on merkitty esitystietokantaan vasta näytäntökaudesta 1968-69 lähtien, sillä sitä vanhemmista esityksistä katsojatietoja ei valitettavasti ole.

Yleisesti sotien jälkeisessä Suomessa alkoi 1940-luvun lopulla modernismin aika, jolloin sekä vahvistettiin suomalaista identiteettiä että alettiin hakea kansainvälisiä vaikutteita Euroopasta. Myös teatterissa tämä näkyi ja valtavirta-asemassa olleiden realismin ja komedian lisäksi esitettiin laajalti eurooppalaista avantgardea sekä kotimaisia modernistisia näytelmiä. Ulkomaisista näytelmäkirjailijoista mm. Jean Anouilh´n, Jean-Paul Sartren, Samuel Beckettin, Eugene O´Neillin, Tennessee Williamsin ja Arthur Millerin teokset olivat esitettyjä. Merkittäviä kotimaisia modernistisia näytelmäkirjailijoita olivat mm. Walentin Chorell, Paavo Haavikko sekä Eeva-Liisa Manner. Toisaalta sodanjälkeisen Suomen kansakunta tarvitsi myös viihdettä ja revyyt sketseineen ja lauluineen olivatkin hyvin suosittuja 1950-luvulla. 1950-luvun lopulla musiikkiteatteri koki uuden nousun amerikkalaisen ja englantilaisen musiikaalin myötä. (Suomen teatteri ja draama, s.246-258)

1950-luvun teatterista löytyy tietoa ja kuvamateriaalia myös esimerkiksi Teatterimuseon verkkonäyttelystä Voima ja lumo. Hyvänä yhteensattumana 50-lukua käsitellään myös helmikuun 2013 Valokiilassa-palstalla näyttelijänkoulutuksen historian yhteydessä.

Kirjallisuutta 1950-luvun suomalaisesta kulttuurista löytyy laajasti kirjastoista kulttuurintutkimuksen alueelta. Teatteria koskeva hyvä perusteos on mm. Suomen teatteri ja draama (LIKE 2010), jonka ovat toimittaneet teatterintutkijat Mikko-Olavi Seppälä ja Katri Tanskanen. Teoksesta löytyy hyvin tietoa myös 50-luvun teatterielämästä. Tämän lisäksi eri teattereiden historiikeista löytyy tietoa kunkin ajanjakson esityksistä, suuntauksista, näyttelijöistä sekä muista teatterissa toimineista henkilöistä.
 

Eri aikakausiin liittyvät kysymykset ovat usein hyvin laajoja ja jokainen teatterin vuosikymmen ja suuntaus itsessään ansaitsee useita tutkimuksia. Tämän laajuinen tutkimus voidaan tehdä Teatterimuseon kautta kahdella tavalla; itse eli ajan varaamalla voi tulla Teatterimuseon tutkijasaliin tekemään hakuja, tutkimaan eri henkilöiden ja yhteisöjen arkistoja, lehtikritiikkejä sekä teatterikirjallisuutta tai tutkimuksen voi tilata maksullisena tiedohakupalveluna (ks. hinnasto).
 

Lähteet:

• Seppälä, Mikko-Olavi & Tanskanen, Katri (toim.): Suomen teatteri ja draama (LIKE 2010)