Suomessa stand up -komedia nykyisessä muodossaan on tullut tunnetuksi vasta 1990-luvulla, mutta kotimaisesta esitysperinteestä löytyy kyllä samantyyppisiä ilmiöitä ja henkilöitä, joiden työ on ollut hyvin lähellä stand up -komiikkaa. Esimerkiksi revyyteatterit Punainen Mylly ja Iloinen Teatteri tuottivat 1940-60-luvuilla ohjemistoa, jonka tarkoituksena oli saada ihmiset nauramaan itselleen. Myös kuplettiperinne on hyvin lähellä stand up -perinnettä. (Toikka&Vento, 2000, s.104) 

Pyysin aiheeseen kommentointia myös perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttilalta, joka tunnetaan laajasti myös huumorintutkijana. Hän vastasi ilokseni pikaisesti ja toteaa:

"[...] ehkä Esa Pakarinen ei ollut "Suomen ensimmäinen" stand up -koomikko, mutta kollegoineen (mm. Helismaa, Kärki, Rautavaara, Ikävalko) hän jatkoi ja uudisti vuosisadan alun kulplettiperinnettä ja käytti osaavasti hyväksi kansanhuumorin aineksia. Ohjelmalliset iltamat sotien jälkeen oli maan tapa välttää tanssien huiman korkeata huviveroa, joka siis välillisesti suosi stand up -komiikan viljelyä. Varhaisia kuplettimestareita olivat mm. Pasi Jääskeläinen, J. Alfred Tanner ja Matti Jurva. Miesvaltaisilla työmailla, erityisesti savotoilla kiersi ruoka- ja viinapalkalla esiintyviä jutunkertojia, jotka viihdyttivät miehiä iltaisin. Kerrotaan, että pesti jatkui niin kauan, kuin kertoja ei toistanut juttujaan."

Elävän kuvan museossa on mahdollista nähdä yksi hupilaulun taitaja työssään; yksi suurimmista klassikoista Rafael ”Rafu” Ramstedt, joka oli J. Alfred Tannerin, Th. Weissmannin ja Iivari Kainulaisen aikalainen. Taltio on Suomen ensimmäinen ns. levyäänimenetelmällä toteutettu äänielokuva. Se kuvattiin Turussa Lahyn Filmin Olavinpalatsin studiossa syyskuussa 1929. Kuplettilaulajat ja lukemattomat muut kansan viihdyttäjät esiintyivät mykkäaikana elokuvateattereissa väliajoilla ja rullanvaihtojen lomassa.

Stand up -komedian historiaan voi tutustua lisää mm. teoksessa Toikka & Vento: Ala naurattaa! Stand Up -komedian käsikirja (2000) sekä kansanhuumoriperinteisiin Knuuttilan teoksessa Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena (1992). Teatterintutkija Mikko-Olavi Seppälän teos Hauska poika. Kuplettilaulaja J. Alfred Tanner (2009) perehtyy tarkemmin kuplettiperinteeseen J. Alfred Tannerin (1884–1927) kautta. Tanner oli 1920-luvun puoliväliin saakka maamme suosituin kuplettilaulajia, ja häntä on tituleerattu mm. estradihumoristiksi.

Lähteet:

• Markku Toikka ja Maritta Vento: Ala naurattaa! Stand Up -komedian käsikirja, 2000, LIKE.
• Elävän kuvan museo/ Kansallinen audiovisuaalinen arkisto