Löysin Lenin-museon vuoden 2005 Kuukauden esine -palstalta hyvän tiivistelmän tintamareskista ja sen käytöstä: "Tintamareski, ransk. théâtre tintamarresque, on ilveilyteatteri, jossa ympäristö ja henkilöt on maalattu näyttämön ja yleisön väliseen kangas- tai paperiverhoon. Henkilöiden kasvot on leikattu pois ja näin syntyneeseen aukkoon esiintyjät sijoittavat kasvonsa. Joissakin malleissa esiintyjä voi pujottaa päänsä lisäksi kätensä ja jalkansakin aukoista esille. Tintamareskia on käytetty jo varhaisella keskiajalla Etelä-Euroopassa. Ruotsiin sen toi koomikko "Glada Kalle" USA:sta 1910-luvulla. Pohjoismaissa tintamareskit olivat myös työväen huvitilaisuuksissa 1900-luvun alussa suosittu huvi. Tintamareskissa oli usein mahdollista myös kuvauttaa itsensä."

Meilläkään ei ole tietoa tarkemmasta alkuperäisestä käytöstä, mutta terminä tintamareski on kyllä kuvailemallesi seinämälle oikea. Tintamareskeja on Suomessa käytetty ns. valokuvausseinäkäytön lisäksi yleisesti teatterissa ja esityksissä ikään kuin kulisseina, jotka ”elävät”. Eli hahmot voivat puhua ja joissakin tintamareskeissa on ollut aukot myös käsille ja jaloille, jolloin hahmot ovat voineet myös hiukan liikkua. Tintamareski-ilveilyllä on voitu esittää lyhyitä kohtauksia dialogeineen ja joissakin tapauksissa esimerkiksi ihan kokonaisia lasten satuja, jossa on ollut hahmojen esittämän dialogin lisäksi kertoja. Eli tyyliteltyjä tintamareski-kohtauksia voidaan käyttää vaikkapa esityksen sisällä ilmentämään tai painottamaan jotain tiettyä asiaa. Usein sen käyttö on koomista ja parodista.

Lähteet:

• Malte Hollertz: Litet teaterlexikon, 1959.
• Lenin-museon Kuukauden esine -sivusto.