Kysy melkein mitä vaan valokuvasta – kuvan kanssa tai ilman! Mikäli kysymyksesi koskee valokuvassa esiintyvän rakennuksen, univormun tai vastaavan yksityiskohdan tunnistamista, osaavat kyseisten toimialueiden museot auttaa paremmin. Emme osaa tunnistaa kuvissa esiintyviä yksityishenkilöitä. Museot eivät myöskään anna hinta-arvioita.
Vastaus kysymykseesi saattaa löytyä jo kysy museolta -palvelusta, katso siis mitä on kysytty aikaisemmin. Suomen valokuvataiteen museon henkilökunta vastaa ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen noin viikon sisällä. Osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan nimettöminä ja toimitettuina näillä verkkosivuilla.
Lisää tietoa palvelusta.Liittyykö valokuvassa oleva ristinmerkki vanhaan uskomukseen?
Vanhoissa perhevalokuvissa on merkitty ristillä kuollut perheenjäsen. Minulla on muistissa vanhalta sukulaiseltani saamani tieto, että merkitseminen liittyy uskomukseen kuolleiden haamuista. Merkitsemällä kuollut henkilö valokuvaan, häntä estettiin vaivaamasta jäljelle jääneitä. Asuin tuolloin Itä-Suomessa. Onko uskomus tuttu teille? Muualla asuessani ei vastaavaa ole tullut vastaan.
Amanuenssi Laura Gelmi vastaa:
Kiitos kysymyksestäsi. Viime vuosisadan alkupuolen henkilökuvissa näkee monesti piirrettyjä ristinmerkkejä. Ylen julkaisemassa artikkelissa professori Reijo Heikkinen vahvistaa asian, josta sinullekin on kerrottu: Heikkisen mukaan ristinmerkin toivottiin karkottavan kuolleen henkilön kummitteleva haamu. Nopealla tutkailulla ilmenee, että Valokuvataiteen museon kokoelmakuvissa ristejä on merkitty etenkin kaakkois- ja itä-Suomessa sekä Karjalan kannaksen alueella otettuihin visiittikortteihin. Ristejä on myös helsinkiläisten kuvaamoiden valokuvissa, mikä voi toki selittyä muuttoliikkeellä. En uskalla vahvistaa, että kyseessä olisi ollut ainoastaan itäsuomalainen tapa mutta onhan se mahdollista.
Valokuvaukseen on liitetty paljon taikauskoa, mm. uskomus kameran kyvystä vangita kohteensa sielu. Valokuvalla on tietenkin läheinen yhteys myös kuolemaan, hautajaisrituaaleihin ja vainajan muiston vaalimiseen. Kiintoisa esimerkki on 1800-luvun Englannissa yleistynyt post-mortem -kuvaus, eli vainajien ikuistaminen, josta voit lukea lisää Max Fritzen artikkelista "Hyvästi rakkaani. Viktoriaaniset post mortem -valokuvat" (kirjassa Kummat kuvat. Näkökulmia valokuvan kulttuureihin, toim. Harri Kalha, 2016).
Suomalaisessa kansanperinteessä on lukuisia erilaisia ja paikallisia uskomuksia vainajien matkasta tuonpuoleiseen ja heidän pitämiseen tyytyväisinä ja rauhassa. Hautajaisrituaaleihin on kuulunut tapoja, joilla on pyritty estämään vainajan takaisin palaaminen. Jos aihepiiri kiinnostaa enemmän, hyvältä yleisesitykseltä vaikuttaa Heikki Lehikoisen kirja Katkea manalan laulu - Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa, 2011. Kirjan esittely löytyy täältä.
Kommentoi tätä kysymystä
Tulosta tämä kysymys
Katso mitä on jo kysytty
Kuukauden kysymys
23.2.2024Voiko ajatella, että kuvan olisi ottanut helsinkiläinen kiertävä puistokuvaaja noin vuoden 1913 paikkeilla?
Uusimmat kysymykset
Milloin Atelier Universalin kuva olisi voitu ottaa?
Can you figure out the partly erased logo of the photographer/atelier?
Onko mahdollista arvioida millon kuva on otettu?
Löytyisikö tietoa miltä paikkakunnalta kuva on ja mikä kirkko näkyy kuvassa?
Löyykö sisäkuvia Kaartin kauppahallista?
Kommentit (2)
Anonyymi kommentoi:
Anonyymi kommentoi: