On hyvä huomio, että kuvauslupa ei ole sama asia kuin lupa julkaista. Yleisesti kuitenkin museot suhtautuvat nykyään myönteisesti siihen, että kuvia näyttelyistä jaetaan somessa ja sillä tavoin tieto näyttelystä voi tavoittaa uusia kiinnostuneita yleisöjä. Niinpä jos museo sallii näyttelyssä kuvaamisen, se yleensä tarkoittaa, että kuvia saa myös jakaa. Jos haluat olla aivan varma, voit vielä kysyä julkaisulupaa näyttelypaikan henkilökunnalta. Hyvän tavan mukaista on kuvatekstissä mainita kuvatun teoksen tekijän nimi, ja mielellään toki myös näyttelypaikka.

Tässä luotetaan siihen, ettei kuvia käytetä väärennös- tai ansaintatarkoituksessa eikä esimerkiksi mainoksessa tai muuten väärässä, esimerkiksi jotakuta tarkoituksellisesti halventavassa yhteydessä, vaan nimenomaan taidenäyttelykäynnistä kertomisessa. Useimmissa somekanavissa kuvan tiedostokoko sitä paitsi automaattisesti pienenee siinä määrin, ettei jaetusta kuvasta saisi ainakaan aidon näköistä jäljennöstä. Kuvan julkaisija on kuitenkin lopulta itse vastuussa, jos käyttää kuvaa kielletyllä tavalla, joka johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Näyttelypaikoilla on oikeus kieltää kuvaaminen tiloissaan, mutta tällaiset kiellot ovat ainakin Suomessa harvinaisia. Nykyisin myös aika harvat taiteilijat tai muut oikeuksien haltijat haluavat rajoittaa teostensa kuvaamista tai kuvien julkaisemista somessa. Yksi esimerkki tällaisesta poikkeustapauksesta oli David Hockneyn taannoinen näyttely Taidehallissa. Tällaisissa tapauksissa on yleensä kuvaaminenkin kielletty, ja silloin on museon tai näyttelynjärjestäjän vastuulla tiedottaa kiellosta näkyvästi.

Hyvät nyrkkisäännöt näihin kysymyksiin sekä näyttelykävijälle että näytteilleasettajalle löytyvät Taidematkustaja-blogin kirjoituksesta Saako taidetta instata?