Omistautuneita valokuvagallerioita ei Helsingissä tuolloin ollut, sillä markkinat "taidevalokuvalle" olivat melko olemattomat. Valokuvaajat tosin onnistuivat joskus pitämään yksityisnäyttelyitä taidegallerioissa. Mieleen tulee esim. piktorialisti Väinö Donnerin näyttely Salon Strindbergissä vuonna 1918. Yksityisnäyttely olisi siis ollut mahdollinen, mutta ne olivat pitkään hyvin harvinaisia.

Realistisinta lienee, että kuvaaja osallistuisi yhteisnäyttelyyn. Amatöörikuvaajien järjestöt, kuten Kameraseura (1920-luvulla vielä Helsingin amatöörivalokuvaajain yhdistys), järjestivät ryhmänäyttelyitä tuolloin melko usein. Kameraseura piti yhdessä virolaisten amatöörikuvaajien kanssa 1920-luvun lopussa näyttelyitä Ateneumissa sekä Taidehallissa. Vuonna 1930 se järjesti kansainvälisen näyttelyn yhdessä Suomen valokuvaajain liiton (ammattikuvaajien yhdistys) ja AFK:n (Amatörfotografklubben i Helsingfors) kanssa Taidehallissa.

Naiset olivat taiteellista valokuvausta (aikalaistermi valokuvataiteelle) harrastaneiden amatöörikuvaajien järjestöissä vielä 1930-luvun alussa niukasti edustettuina, mutta he saivat liittyä jäseniksi siinä missä miehetkin. Ammattikuvaajien sukupuolijakauma taas oli paljon tasaisempi.

Todennäköisesti näyttelyissä esiintyvä kuvaaja kuuluisi johonkin edellämainittujen kaltaiseen valokuvayhdistykseen. Niiden historiasta on kirjoitettu paljon, joten lisätietoa ei ole vaikea löytää. Juuri ilmestyi esim. Kameraseuran 100-vuotis historiikki.