Museoiden kokoelmat koostuvat sekä lahjoituksena saaduista että ostetuista aineistoista. Valokuvataiteen museossa vuosittaiset ostomäärärahat kohdistetaan yleensä taideteoksiin, kun taas suurin osa kulttuurihistoriallisesta tai valokuvan historiaan liittyvästä kuva-, esine- ja asiakirja-arkistokokoelmasta on saatu vuosien mittaan lahjoituksina. Tilojen ja muiden resurssien rajallisuuden vuoksi museo ei voi ottaa vastaan eikä ostaa kaikkea, vaan jokainen lisä kokoelmaan vaatii tarkkaa harkintaa. Olipa kyse lahjoituksesta tai ostosta, kokoelmiin ottamista on syytä valmistella huolellisesti museon ja lahjoittajan tai tekijän yhteistyönä.

Kokoelmatyötä ja kokoelmiin liittyviä ratkaisuja ohjaa museon kokoelmapolitiikka. Valokuvataiteen museon kokoelmapolitiikka on luettavissa museon verkkosivulla.

Kokoelmapolitiikka-asiakirjassa on kohta 3. Kartuntapolitiikka, jossa määritellään tarkemmin kokoelmien kartuttamisen periaatteita. Kartuntapolitiikassa kerrotaan sekä kokoelmahankintojen tavoitteista että niiden edellytyksistä.

Kartuntamme tavoitteita on linjattu näin: "Museon keskeisiä kokoelmia täydennetään ajallisten ja laadullisten jatkumoiden tavoittamiseksi. Kartuntapolitiikkaa ohjaavat tutkimus ja traditio: valokuvauksen kehityksen seuranta ja yhteistyö alan toimijoiden kanssa. Museoalan toimijoiden kanssa kartuntaa koordinoidaan suomalaisten ammatillisten museoiden Tallennus- ja kokoelmavastuunjakoverkosto TAKOssa, jossa Suomen valokuvataiteen museo toimii aktiivisesti. Museo huolehtii siitä, että kokoelmiin hankitaan alueelliselta, kulttuuriselta ja sosiaaliselta sisällöltään sekä taidearvoltaan vaihtelevia aineistoja. Valokuva-, esine- ja arkistokokoelmia kartutetaan aktiivisesti myös vuosittain toteutettavissa nykydokumentointihankkeissa, joita toteutetaan pääasiassa TAKO-verkoston pooli 6:n (taide, oppi ja kokemus) puitteissa. Nykydokumentointihankkeiden tavoitteena on tallentaa rikkaasti valokuvakulttuurin ilmiöitä. Kartuntapolitiikan tavoitteena on myös se, että museo voi asettaa tutkimuksen käyttöön monipuolista aineistoa ja näyttelyissään rinnastaa valokuvakulttuurien kuvastoa ja esineistöä taiteen kontekstissa tuotettuihin kuviin."

Jotta hankinta olisi museon kannalta tarkoituksenmukainen, tiettyjen käytännön edellytysten on täytyttävä. Aineiston on oltava sellaista, jota museo pystyy sekä säilyttämään että käyttämään. Säilytystä voi vaikeuttaa esimerkiksi aineiston huono kunto. Valokuva-aineistoissa tietyt kemialliset ongelmat voivat aiheuttaa haittoja sekä muille samassa tilassa säilytettäville kuville että kuvia käsittelevälle henkilökunnalle.

Jotta museo voi käyttää aineistoa, tekijänoikeusasioiden täytyy olla selvät. Jos asianmukaisten luovutus- ja käyttösopimusten tekeminen ei ole mahdollista, aineistoa ei voi käyttää normaalisti. Tämä koskee tietysti etenkin aineistoa, jonka tekijänoikeus tai lähioikeus on vielä voimassa.

Kaikkien näiden harkintaperiaatteiden pohjalta kokoelmatyöryhmä pohtii vuosittain mahdollisia hankintoja ja tekee yhteisen hankintapäätöksen, jonka perusteet kirjataan kokoelmatietokantaan. Eri vuosina hankintojen suuntaan voivat vaikuttaa esimerkiksi museon ajankohtaisiin näyttely- tai tutkimushankkeisiin liittyvät teemat tai havainto tekijästä tai ilmiöstä, jonka tallentaminen kokoelmiin vaikuttaa aiheelliselta.