Kysymys koskee valokuvan avulla muistamista tai valokuvaa muistitallenteena, mikä vie valokuvaa koskevien peruskysymysten äärelle. Valokuvan synty kytkeytyy katsomista edeltävään hetkeen, menneisyyteen, ja siksi voi katsoa, että valokuvalla on ontologinen yhteys menneeseen ja muistamiseen. Valokuvaa pohdiskelleelle Roland Barthesille (Valoisa huone, 1985) valokuvan ja muistin suhde on kiinteä. Valokuva näyttää aina mitä on joskus ollut mutta ei ole enää, ja voinee sanoa, että Barthesille valokuva on siksi olemuksellisesti menneeseen hetkeen liittyvä, surumielinen media.

Filosofinen  lähestymistapa kysymykseen löytyy myös Mika Elon väitöskirjasta Valokuvan medium (2005), jossa mm. pohditaan valokuvan vaikutusta inhimilliseen kokemukseen. Walter Benjaminin ajatuksiin viitaten Elo kirjoittaa: ”Valokuva muokkaa niitä ´tottumuksia´, joiden pohjalta tilaa ja aikaa ajatellaan. Se myös tuo ajan kääntymättömyyden esiin ja tekee elämysten katoavuuden näkyväksi, aiheuttaa ´postuumin shokin´” (s. 179).  Valokuvauksen keksimisen voi nähdä radikaalisti vaikuttaneen muistamisen tapaamme.

Valokuvamuotokuvista muistamisen ja muistetuksi tulemisen välineenä kirjoittaa Tiina Männistö-Falk kulttuurihistoriallisessa artikkelissaan, joka on ilmestynyt julkaisussa Samanaikaisuuksia. Kansainvälisiä näköaloja vuoden 1911 maailmaan (toim. Leija Koivunen ja Taina Syrjämaa, 2010).

Valokuvan ja muistin kytkökset  kiinnostavat myös valokuvaa terapeuttisessa työssä käyttäviä. Terapia pohjautuu usein vanhojen perhealbumikuvien käyttämiseen. Hyvä artikkelikokoelma aiheesta on Valokuvan terapeuttinen voima (toim. Ulla Halkola, Lauri Mannermaa, Tarja Koffert, Leena Kolu, 2009). Ks. myös valokuvaterapian nettisivusto. Muistan kuulleeni, että valokuvien käytöstä muistihäiriöisten kuntoutuksessa on myös julkaistu tutkimusta.

Eräs keskustelun juonne kulkee pohdinnoissa siitä, kuinka modernia yhteiskuntaa, ja yhteiskunnallista kontrollia, on rakennettu muistia tukevia valokuva-arkistoja apuna käyttäen. Klassikkoartikkeli tästä aihepiiristä on Allan Sekulan Foucault-vaikutteinen  teksti The Body and the Archive (1986), joka löytyy mm. julkaisusta Contest of Meaning. Critical Histories of Photography (toim. Richard Bolton, 1989).

Kotimaisista valokuvataiteilijoista kirjoitetuista esseistä voi muistitematiikan yhteydessä mainita mm. Arja Elovirran (Ulla Jokisalo, Kuvieni muisti, 2001) ja Anna-Kaisa Rastenbergerin tekstit (Wilma Hurskainen, Kasvu, 2008).

Kuten näkyy, kysymys valokuvasta muistamisen apuvälineenä ulottuu hyvin monelle eri tiedon alalle, ja kirjallisuutta löytyy paljon yli yllä mainitunkin, jos osaat vielä kysymystäsi täsmentää.