Valokuvien värittäminen oli suosittua heti valokuvauksen keksimisestä lähtien aina 1900-luvun puolivälin paikkeille asti, jolloin värivalokuvaustekniikat yleistyivät. Etenkin muotokuvia ja maisemakuvia väritettiin, samoin valokuvapostikortteja.

Varhaisissa 1800-luvun puolivälin valokuvissa muotokuvattaviksi tulleet asiakkaat saattoivat pyytää valokuvaajaa lisäämään väriä tärkeisiin yksityiskohtiin, kuten vaikkapa korujen ja kunniamerkkien kohdalle. Usein kuviin on tavoiteltu elävyyttä lisäämällä silmiin väriä ja poskiin ja huuliin punerrusta.

Monet valokuvaajat olivat taitavia maalareita ja siten päteviä myös lopputuloksen värittämisessä ja retusoinnissa, mutta studioissa työskenteli myös vain siihen erikoistuneita ammattilaisia. Toki vastaan tulee usein myös varsin kömpelösti väritettyjä kuvia.

Valokuvien värityksessä käytettiin monia erilaisia väriaineita vesiväreistä öljyväreihin, hiileen ja väriliituihin. Pienet yksityiskohdat saatiin aikaan siveltimellä, kun taas laajempien alueiden värityksessä voitiin käyttää kankaanpalaa ja sormenpäätä. Joskus väritys on niin peittävää, ettei koko kuva-alassa näy alkuperäistä valokuvavedoksen pintaa.