Werstaan kirjastosta löytyviä ammattiyhdistyshistoriikkeja selaamalla ei ilmene, että talvi- ja jatkosotia edeltävänä aikana olisi pidetty varsinaisesti lakkotansseja. Lakkoihin osallistuville on lakkokomiteoiden toimesta pidetty tietenkin erilaisia tiedotustilaisuuksia ja muita kokoontumisia, joissa on ollut erilaista ohjelmaa, ehkä myös jotakin mielialaa kohottavaa.

Sota-aika oli Suomessa tanssikiellon aikaa. Tanssikielto tuli voimaan talvisodan alussa ja tanssirajoituksia kumottiin sitten vuoden 1944 lopulla ja lopullisesti vuonna 1948. Tanssikiellon aikana rajoituksia kuitenkin rikottiin ja viranomaisetkin katsoivat tanssikiellon rikkomista välillä sormien läpi.

Lakkotansseista on mainintoja heti 1940-luvun lopulta tanssikieltorajoitusten poistuttua. Lakkotansseja pidettiin esimerkiksi Kemin puutyöläisten lakon yhteydessä vuonna 1949. Tunnettu lakko muistetaan ennen muuta Kemin veritorstain kahakoinnista, jossa kaksi lakkolaista sai surmansa. 1950-luvulla lakkotanssien pitäminen oli tavallista. Lakkolaiset saattoivat tansseja järjestämällä esimerkiksi kerätä tuloja. Varsinkin vuoden 1956 yleislakon aikaan lakkotansseja pidettiin yleisesti.

Lakkotansseilla on ollut varmasti merkityksensä työtaistelumoraalia ja hyvää henkeä ylläpitävinä tapahtumina. Ammattiyhdistysliikkeen piirissä erilaisia lakkotanssitapahtumia on järjestetty edelleen myös tämän vuosituhannen puolella.

Lakkojen viihteellisempi puoli on yleensä ottaen jäänyt ammattiyhdistysten ja ammattiliittojen historiakirjoissa olennaisempien kysymysten varjoon eikä lakkotansseista ole nähtävästi juurikaan kirjoitettu.

Lähteet:

Kauniskangas, Kerttu: Yleislakko 1956. Helsinki: Kansankulttuuri Oy 1956.

Mertanen, Tomi: Yleislakko 1956. Helsinki: WSOY 2006

Werstaan kirjaston ammattiyhdistyshistoriikit

Asiasanat: lakot, ammattiyhdistykset, tanssiminen